Näin se PEKKO sitten syntyi Koulutuskeskus SEDU:ssa

-opePasi-

Minuuttivideo 5.10.2015

Tässä meidän opiskelijoiden minuuttivideo numero 1. Videoiden idea jatkossa on, että opiskelijat kertovat jotain opintoihin sekä itseensä liittyvää asiaa yhdessä minuutissa.

Tänään teemana: "Mitä on opittu tähän mennessä?".  

 

 Mukana videon teossa minuutin ajan Tiia, Johanna, Elina, Juuso ja Elena.

 -opePasi-

Näkökulma: Pekkolainen

Hellurei kaikille siellä ruudun toisella puolella! Mäkin pääsin viimein kirjoittelemaan (teknisistä ongelmista johtuen vasta nyt) tänne. Täällä siis yksi niistä onnellisista, jotka tähän koulutuskokeiluun koulutuskeskus Seduun valittiin. Mä tulin ny lyhyesti kertomaan itestäni ja vähä alkufiiliksistä koulun suhteen.

Mun nimi on Elina. Oon 20- vuotias nuori nainen, kotoisin Jurvasta. Mun harrastuksiin kuuluu kuntosalia, rullaluistelua, lukemista ja nuorisovaltuustossa työskentelyä. Mä kävin peruskoulun jälkeen lukion, pääsin ylioppilaaksi keväällä 2014, jonka jälkeen lähdin viettämään "välivuotta" armeijaan. Lukion jälkeen mulla oli hieman hataralla pohjalla se, mitä haluaisin opiskella tulevaisuudessa. Selvää oli, että terveysala olisi se mun juttu, mutta mihin haluaisin erikoistua oli epäselvää..Armeijan aikana koin valaistuksen, että työni tulee vaatia minulta paljon ja ihmishengen turvaamisen ollessa sielläkin oleellinen aihe, ei tarvittu kuin vierailu koulutuskeskus Sedun nettisivuilla ja avot: olin varma minne halusin. Ja tässä sitä ollaan.

Nyt kun koulua ollaan käyty melkein kaksi kuukautta, on varmasti meille jokaiselle alkanut hahmottua, millaista ammattiinkasvamisen aikaa koulu meille tulee olemaan. Nään tämän suuresti positiivisena asiana. Haastetta riittää tällä alalla ja siihen valmistautuminen on tärkeää. Itse huomaan arvoivani asioita aivan eri kantilta: havainnoin esimerkisksi vuodeosastolla vieraillessani aivan erilaisia asioita, kuin vielä kolme kuukautta sitten. Huomaan seuraavani eri näkökulmasta hoitajien aseptiikkaa tai heidän kommunikointiaan potilaiden kanssa. 

Olemme vasta opiskeluidemme alussa, mutta paljon olemme jo päässeet oppimaan ja kokemaan. Suurena rikkautena pidän mahtavaa oppimisympäristöämme. Simulaatioharjoitukset ovat olleet mielenkiintoisia: niissä kiteytyy se teoriassa opittu asia ja se jää selkäytimeemme. Monet asiat jäävät paremmin mieleen käytännön harjoittelussa, varsinkin kun tilanteista saadaan tehtyä hyvinkin aitoja improvisaation avulla. Enkä sano, että teoriatunnit olisivat tylsiä ja puuduttavia. Teemme usein ryhmätöitä, videoita, keskustelemme ja jaamme esimerkkejä elävästä elämästä. Luovaa, eikö totta!

Päällimäisenä tästä koulutuksesta on varmasti tällä hetkellä se vahva tunne, että olen oikealla alalla. Toki moni sanoisi, että vasta työssäoppimisien aikana alkaa hahmottua todellisuus alasta kuin alasta, mutta oma tuntemukseni ja kokemani intohimo kaikkeen oppimaani luo jo tätä tunnetta minuun.

Näillä fiiliksillä mä toivotan oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! ♥